Filosofiani ja arvoni kiteytyy kolmeen asiaan:
1) Sananvapaus
2) Työn arvostus
3) Yrittäminen
Sananvapaus on demokratian kulmakivi. Ilman sananvapautta ei ole demokratiaa. Näen tärkeänä, että sananvapaudesta pidetään kiinni kaikissa olosuhteissa ja kaikkina aikoina. Suomen lähihistoriassa on lukemattomia esimerkkejä vaikenemisen ja itsesensuurin kulttuurista. Niiden aikojen en toivo palaavan, koska se johtaa lopulta kansakunnan itsepetokseen. Poliitikkojen – ja varsinkin erilaisten uskonnollisten ryhmittymien – on kestettävä satiiria, mutta myös toisinaan epäasiallistakin kohtelua julkisuudessa. Sananvapauden rajoittaminen on lopulta paljon vaarallisempi ilmiö, kuin esimerkiksi niin kutsuttu vihapuhe, joka jo käsitteenä on lähtökohtaisesti hyvin tulkinnanvarainen. Sananvapautta joko on, tai sitten sitä ei ole.
Ajatusmaailmani filosofinen lähtökohta perustuu osittain klassiseen liberalismiin, koska uskon vahvasti markkinatalouteen ja yrittämiseen. Toisaalta ajatusmaailmassani on elementtejä sosiaaliliberalismista ja kolmannesta tiestä. Kaksi viimeksi mainittua elementtiä: sosiaaliberalismi ja kolmannen tien politiikka korostuvat erityisesti julkisen sektorin roolissa. Sosiaaliberalismin hengessä hyväksyn julkisten palveluiden tulonsiirrot, mutta hyvin rajoitetussa kontekstissa. Tukien tulisi kohdentua erityisesti vammaisiin ja pitkäaikaissairaisiin kansalaisiin eli niihin, joilla tuille on se todellinen tarve.
Kolmannen tien politiikassa julkisella sektorilla on aina paikkansa yhteiskunnan peruspalveluiden turvaajana. Koulutus, sivistys ja terveydenhuolto ovat palveluita, jotka julkinen sektori voi hoitaa jatkossakin pääsääntöisesti. Sir Anthony Giddens, jonka ympärille oppi rakentuu, suhtautui kaiken kaikkiaan kriittisesti tulonsiirtoihin ja hän näki niiden muodostavan aivan liian usein massiivisen tuloloukko-ongelman. Ilmiö on Suomessakin tuttu ja siitä kärsii eri arvioiden mukaan jopa 100 000 kansalaista. Kolmannen tien politiikassa markkinatalous ja julkinen sektori eivät siis ole vihollisia keskenään, vaan tukevat toinen toistaan. Koulutuksella ja kaikella julkisen sektorin toiminnalla on oltava yhteys toimiviin työmarkkinoihin, henkilökohtaiseen vastuuseen, ahkeruuteen, yrittämiseen ja ylipäätänsä työn eetokseen.
Kun kaikki viimeksi mainitut vedetään yhteen, saadaan myös esiin omat suosikkifilosofini ja ehkä myös poliittiset esikuvani. Ranskalaisista filosofeista minuun suurimman vaikutuksen ovat tehneet Francois Guizot ja Alexis de Tocqueville. Arvostan Guizot´n näkemyksiä koulutuksesta, sivistyksestä ja käsityksestä poliitikon ideaalista, jossa erilaiset moraalikäsitykset olivat keskiössä.
Tocquevillen Demokratia Amerikassa pohtii puolestaan nerokkaalla ja visionäärisellä otteella Yhdysvaltojen DNA:ta ja kansalaisyhteiskunnan merkitystä demokratian perustana ja vastavoimana valtion hegemoniselle vallalle. Demokratia Amerikassa pitäisi löytyä jokaisen poliitikon kirjahyllystä ja teos on edelleen hyvin ajankohtainen. Nykyisistä yhteiskunnallisista ajattelijoista koen kiinnostavimmiksi jo edellä mainitun Sir Anthony Giddensin, jonka luoma kolmannen tien politiikka tuli itselleni tutuksi jo akateemisen urani alkuvaiheissa. Giddensin näkemyksellisyys ja kyky oivaltaa konservatiivien jälkeisessä Britanniassa vaadittavat muutokset tekivät itseeni vaikutuksen ja realisoituivat hyvin pitkälti pian Tony Blairin politiikassa.
Entä poliitikot, joita itse arvostan? Ensimmäisenä mieleeni tulee aina entinen tasavallan presidentti Risto Ryti ja Englannin pääministeri Winston Churchill. Elämät heidän isänmaidensa puolesta. Ryti oli tasavallan presidentti, jonka merkitys ja ansiot jäävät aivan liian usein muiden tasavallan presidenttien varjoon. Hänen anglofiilinen suuntautuneisuutensa, kontaktit Eurooppaan ja neuvokkuus sodasta irtautumisessa ovat jättäneet jälkensä historiaan. Pääministeri Churchill toimi puolestaan vapaan Euroopan todellisena johtajana aikakautena, jolloin valtiomiestaidolle ja loistavalle retoriikalle oli tilausta halki maanosamme.