Politiikan tutkija Hanna Wass oli tällä kertaa oikeassa todetessaan A-Studiossa 29.03.2023 miten puutteellista ja yksipuolista eduskuntavaalien alla käyty keskustelu on kaiken kaikkiaan ollut. Wassin mukaan esimerkiksi Nato-jäsenyyteen liittyvät pohdinnat ja avaukset ovat loistaneet poissaolollaan. Tässä kohtaa on kuitenkin muistettava, että syy ei ole ainoastaan poliitikkojen. Suomalainen media on toiminut tässä suhteessa niin ikään erittäin passiivisesti ja peesaillut valtavirtapoliitikkojen ajatuksia, sekä teemoja. Sama mielikuvituksettomuus koskee myös muita ulkopolitiikan vaikuttajia ja tutkijoita. Itseäni kiinnostaa erittäin paljon muun muassa millaisia strategisia, taloudellisia ja alueellisia vaikutuksia olisi, jos Nato päättäisi perustaa pysyvän tukikohdan esimerkiksi Pohjois-Suomeen valvomaan jäsenmaidensa ja samalla EU:n elintärkeitä intressejä.
Tukikohta ei kuitenkaan ole saavuttanut yhdenkään meritoituneen tutkijan kiinnostusta, vaan asiaa on lähinnä himmailtu tai vähätelty. Paljon suosiota nauttiva tutkija Mika Aaltola on varoitellut mm. mahdollisesta ”ansasta”, jonka Naton tukikohta saattaisi muodostaa Suomelle. Aaltola totesi 15.5.2023 Twitterissä seuraavalla tavalla:
”Paljon puhetta. Kauhea kiire vaikuttaa Suomen mahdollisiin omiin rajauksiin Nato-jäsenyyden suhteen. Ansaan ei kannata mennä. Suomeen ei ole tulossa Naton tukikohtia. Jos jonain päivänä tulisi, sekin olisi Venäjän käyttäytymisestä kiinni”.
Keskustelun olemattomuutta ei voi perustella edes sillä, että jäsenyys ei ole vielä realisoitunut. Tutkijoiden, median ja poliitikkojen tulisi nimenomaan olla etulinjassa nostamassa esiin erilaisia vaihtoehtoja ja skenaarioita, mutta näin ei ole todellakaan tapahtunut.
Perusasetelma pohjoisessa
Suomen liittyminen puolustusliitto Naton jäseneksi tapahtuu ajankohtana, jolloin pohjoisen pallonpuoliskon strateginen merkitys on kasvanut huomattavasti. Kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa esimekiksi Norja on arvioinut, että kriisitilanteessa Venäjä saattaisi pyrkiä miehittämään osia Suomen Lapista ja Pohjois-Norjasta sekä Norjalle kuuluvat Huippuvuoret kaukana Jäämerellä. Tällaisessa tilanteessa Venäjä pystyisi ottamaan haltuunsa koko arktisen alueen ja sen merireitit. Kansainväliselle kauppamerenkululle ja meriliikenteelle Euroopasta Aasiaan tilanne olisi fataali.
Norjalaisten mukaan maa valitsi F-35–hävittäjät pystyäkseen toimimaan alueella, jolla Venäjä haluaa ohjuksillaan, sensoreillaan ja hävittäjillään estää kaikkien muiden valtioiden toiminnan (Iltalehti 2022). Tässä suhteessa ei siis lainkaan yhdentekevää millaisessa asennossa ja tilassa Pohjois-Suomi on esimerkiksi infran suhteen. Tärkeää on myös se, kuinka Pohjois-Suomesta pidetään jatkossa huolta taloudellisessa ja sosiaalisessa mielessä, eli millaisella politiikalla ja toimenpiteillä aluetta kehitetään kokonaisvaltaisesti.
Toinen erittäin strategisesti merkittävä alue Venäjälle, jolle Naton läheisyys on erityisen herkkä asia, on Kuolan niemimaa. Taustalla vaikuttaa Venäjän kylmän sodan aikaisen niin sanotun bastion-strategian uudelleen elpyminen, eri alueella operoivien valtioiden kasvava kiinnostus alueen luonnonvaroja kohtaan, sekä eri valtioiden merkittävät kalastusintressit. Bastion-strategialla tarkoitetaan Venäjän ydinsukellusveneiden turvaamista kriisitilanteen syttyessä. Tarkemmin sanottuna Kuolan niemimaa on edelleen ydinsukellusveneiden muodostaman Venäjän toisen iskun ja sen kyvyn ainoa tukialue. On myös huomioitava, että Murmanskiin on matkaa Suomen rajalta alle 200 km.
On muistettava edelleen, että vaikka Murmansk on aina ollut tärkeä alue Venäjälle strategisesti, tämän hetken Venäjän sekavassa seikkailupolitiikassa ydinaseilla on erittäin näkyvä rooli. Ne ovat sitä Venäjälle niin puolustusstrategiassa, kuin myös laajemmin puolustuspolitiikassa. On myös huomioitava helposti unohtuva perusfakta: lyhyin maantieteellinen matka hyökätä Venäjältä Yhdysvaltoihin ja päinvastoin sijaitsee nimenomaan arktisella alueella.
Kuinka Venäjä reagoisi, jos Suomen maaperällä olisi puolustusliiton joukkoja?
Vaikka Suomi noudattaisi Norjan mallia ja asettaisi omaehtoisia rajoituksia ydinaseiden ja ulkomaisten joukkojen sijoittamiselle alueelleen, Venäjä voisi silti pyrkiä lisäämään joukkojaan pohjoisessa suojellakseen Murmanskin ja Arkangelin alueita ja niiden maayhteyksiä muuhun Venäjään. Venäjän mahdollinen joukkojen siirto ei jäisi Natolta huomaamatta. Se voisi samalla synnyttää keskustelua Naton läsnäolosta Suomessa, mikä voisi aiheuttaa ristiriidan Suomen aikomuksessa soveltaa Norjan mallia.
Yleisesti oletetaan, että Venäjä on jo elänyt varsin pitkään sen tosiasian kanssa, että Natolla on pääsy lähelle Murmanskia, mutta Suomen jäsenyyden myötä asetelma saa kokonaan uuden sävyn. Ulkoministeriön selvityksen (2016) mukaan oletettiin jopa hieman yllättäen, että Venäjä jopa hyväksyisi Nato–joukot Suomen maaperällä. Nyt sen sijaan on luonnollista, että tämänhetkistä tilannetta kukaan ei kykene varmuudella arvioimaan. On muistettava, että Kuolan niemimaalle sijoitetut ydinsukellusveneet ja Barentsinmeren ja Pohjoisen jäämeren kasvava taloudellinen merkitys ovat seikkoja, jotka ovat tulleet kuvaan vasta paljon liittokunnan perustamisen jälkeen. Suomen jäsenyys merkitsee nyt sitä, että liittokunta siirtyy konkreettisesti lähemmäs Kuolan niemimaata. (Heisbourg jne. 2016, 54-56.)
Tällä hetkellä pidetään yleisesti epätodennäköisenä, että Nato haluaisi perustaa pysyvän tukikohdan Pohjois-Suomen alueelle. Edellä mainittu skenaario, jossa viitattiin Venäjän merkittävään joukkojen siirtoon Kuolan niemimaalle, on täysin mahdollinen. Suoman turvallisuuden kannalta on erittäin kiinnostavaa, miten Nato siihen reagoisi. Kaikista näistä skenaarioista huolimatta poliitikkojen asenteet ovat jo tukikohdan perustamisen idean suhteen epäileviä ja jopa penseitä. Asenteet ovat siinä suhteessa kiinnostavia, että helmikuun 26. päivän jälkeen koko paradigma suhteessa Nato-jäsenyyteen muuttui nanosekunnissa.
Vuosikymmenten Nato-kysymyksen väistely ja välttely olivat muodostuneet jopa eräänlaiseksi suomalaisen valtiomiestaidon tavaramerkiksi, johon liittyi keskeisesti Venäjän intressien valkopesu ja suoranainen ymmärtäminen. Kuten viime aikoina on noussut vahvasti esiin, valkopesusta ovat oman osansa saaneet lukuisat poliitikot, kuten Erkki Tuomioja, Mauri Pekkarinen, Paavo Lipponen, Eero Heinäluoma ja Tarja Halonen. Tässä suhteessa poliitikkojen penseys Naton mahdollisen tukikohdan perustamiselle Pohjois-Suomeen jo ideatasolla kuulostaa omituiselta. Kannattaisiko kuitenkin selvittää ensiksi tukikohtaan ja sen perustamiseen liittyvät myönteiset asiat, ennen kuin muodostetaan selkeä kannanotto asian puolesta tai sitä vastaan?
Potentiaalisen tukikohdan suhteen keskeistä turvallisuuden lisäksi on se, millaiset myönteiset seuraukset tukikohdalla saattaisi olla tarkasteltavan alueen taloudelle. Suomessa on jo vanhastaan ollut varuskuntien ympärille ainakin osittain syntyneitä kaupunkeja (Mikkeli, Kajaani). Miten Naton tukikohta eroaisi loppujen lopuksi edellä mainituista esimerkeistä? Jos tukikohtaan tulisi esimerkiksi 2000 sotilasta, samalla tulisi saman verran myös suoraan hyväpalkkaisia ammattimiesten työpaikkoja, jotka puolestaan synnyttäisivät myönteistä taloudellista ja alueellista arvonlisää.
Tietenkin mahdollisen tukikohdan strateginen merkitys Suomen turvallisuudelle on niin ikään huomioitava. Tästä kaikki lähtee luonnollisesti liikkeelle. Selvää on kuitenkin se, että vapaamatkustajana Suomi ei voi jatkossa olla. On välttämätöntä, että Naton ja Norjan intressit ja toiveet huomioidaan jatkossa. Tässäkään tapauksessa ilmaisia lounaita ei ole.