Tulevaisuuden Suomi on työn yhteiskunta

Suomalainen hyvinvointivaltio on tuotava 2020-luvulle

En halua elää yhteiskunnassa, jossa tavoitellaan oleskeluyhteiskunnan ihannetta. Kaikki yhteiskunnallinen edistys ja kehitys lähtevät työstä, työn, sekä yrittäjyyden ja ahkeruuden arvostamisesta. Tunnettu saksalainen sosiologi Max Weber, porvariston Marxiksi kutsuttu merkittävä ajattelija oli tässäkin oikeassa. Ahkeruus ja tunnollisuus ovat hyveitä, ja ne luovat arvonlisää yhteiskuntaan.

Näin on ollut aina ja näin oleva jatkossakin. Työ on lähtökohtaisesti ehkä ainoa asia, joka on muuttuvassa maailmassa ikuinen. Työ näkyy jokaisen meidän arjessamme, sosiaalisessa kielessämme ja käyttäytymisessämme. Työttömyys puolestaan kääntää asetelman toiseen ääripäähän. Työttömyys aiheuttaa sosiaalista, henkistä ja taloudellista pahoinvointia. Ilman työtä emme siis ole oikein mitään. Työ ja ahkeruus luovat samalla kivijalan ja vision maan ja yhteiskunnan tulevaisuudelle. Työ on siis sidosaine yhteiskuntaan ja se luo yhteiskunnallista koherenttiutta.

Ranskassa presidentti Macron on profiloitunut työn ja yrittämisen presidenttinä. Macronin diagnoosi Ranskan sairauteen vuonna 2017 oli oikea: työttömyys. Työn ja yrittämisen heikko arvostus olivat vieneet niin maan yhteiskuntamoraalin kuin erityisesti taloudenkin surkeaan tilaan. Korjausliike tehtiin; talous saatiin vauhtiin ja työttömyys painettua maan historia huomioiden ennätysalhaalle. Ulkomaisten investointien suhteen Ranska ei ollut enää puolisosialistinen kummajainen, vaan kiinnostava ja kehittyvä markkina lukemattomille kansainvälisille yrityksille.

On varsin toivottavaa, että Suomen seuraava pääministeri edustaa vastaavia arvoja. Moraaliposeerauksen, hyvesignaloinnin, jälkijättöisen NATO-pullistelun ja Venäjän uhon sijaan Suomessa on palattava lähtöruutuun. Lähtöruudussa ei lue: ”Rahaa on”, vaan siinä lukee: ”Työn arvon palautus”.

On jotenkin nurinkurista, miten nykyinen vasemmisto ei enää edes halua ymmärtää työn merkitystä tekijälleen. Nykyinen vasemmisto (SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto) haluaa sen sijaan keskittyä sukupuolipohdintoihin, yhdenvertaisuuteen, ilmaisen rahan jakamiseen kaikille ja veljeilemään enemmän tai vähemmän amerikkalaisen woke ja cancel-kulttuurien kanssa. On myös varsin surullista, miten osa suomalaisista yliopistoista on mukana tässä propagandassa. Esimerkkejä kaikista edellä mainituista on roppakaupalla, ja Helsingin yliopisto näyttää tässä erityisesti tietä ja esimerkkiä.

Ero vanhaan vasemmistoon on huima. Historiallisesti vasemmiston poliittiset ohjelmat ovat ankkuroituneet työn ympärille, arkirealismiin ja synnyttäneet jopa merkittäviä yhteiskunnallisia liikkeitä.

Näin oli joskus, mutta ei ole enää.

Nelipäiväinen työviikko

Loppujen lopuksi ei ole merkittävää, kuinka monta tuntia tai päivää teemme töitä, vaan se mitä saamme aikaiseksi. Jos edes kuvitteellisesti siirtyisimme esimerkiksi nelipäiväiseen työviikkoon, on vaikeaa ajatella, että nykyisenkaltaisessa työehtosopimusviidakossa tätä mallia voitaisiin edes teoriassa toteuttaa. Käytännössä asia olisi ratkaistava paikallisella tasolla, jossa työt tehdään ja palvelut luodaan. Todennäköisintä kuitenkin on, että myös jatkossa viisipäiväinen työviikko toimii tässäkin suhteessa parhaiten. Liike Nyt:n tavoitteena on 85 % työllisyysaste ensi hallituskauden aikana ja tästä tavoitteesta emme tingi.

Suomessa on eri arvioiden mukaan 380 000 työntekijää osa-aikaisessa työsuhteessa. Joukossa on paljon palvelualojen ja erilaisten julkisten palveluiden työntekijöitä. Monien myyjien tarjoilijoiden, postinkantajien ja siivoojien palkka on jo lähtökohtaisesti niin alhainen, että he haluaisivat tehdä enemmän TYÖTÄ ja TYÖTUNTEJA. Koska olen itse ollut aikaisemmin yksi heistä, tiedän asian laidan. Muistan myös, että monet entisistä kollegoistani ovat ja olivat myös ylpeitä työstään ja ammatistaan.

Kuitenkin moni edellä mainituissa ammateissa työskentelevistä äänestäjistä kannattaa vasemmistoa tai muita vanhoja puolueita. Hyvä entinen kollegani, jos luet näitä rivejä, niin nyt kannattaa miettiä tarkkaan, kenelle äänesi annat. Yksikään vanhoista puolueista ei muuta Suomeen suuntaa ohjelmillaan, joissa ideologinen ankkuri on heitetty järveen, ja joissa puolueet toimivat korporatismin sanansaattajina. He ovat näyttönsä antaneet ja lopputulos on kaikkien nähtävillä. Talous ei kasva, kaikki rakenteelliset ongelmat ovat ratkaisematta ja demaripuolueen myymä työrauha näyttää lähinnä koomiselta ohjelmalliselta kirjaukselta.

Suomi tarvitsee täydellisen asennemuutoksen

Päivänselvää on, että tulevaisuudessa työmarkkinoiden tulee olla nykyistä paljon joustavammat. Työntekijän palkkaamisen riskiä on madallettava pidentämällä koeaikaa ja helpottamalla irtisanomista. Toisaalta työntekijän omakohtainen irtisanoutuminen on tehtävä myös nykyistä helpommaksi. Otetaan käyttöön siis ns.Ranskan malli, jossa työntekijä voi joustavasti irtisanoutua ja päästä ansiosidonnaisen piiriin, jos hän hakee aidosti töitä esimerkiksi seuraavien kolmen kuukauden aikana.

Yleissitova työehtosopimusjärjestelmä on niin ikään purettava. Tarvitsemme työpaikoilla johtamiskulttuurin muutoksen. Joillakin aloilla suomen kielen osaamisen vaatimuksista on karsittava, jotta ulkomaisen työvoiman vastaanottaminen on ylipäätänsä mahdollista. Suomen kielen osaamista ei voida kuitenkaan tinkiä esimerkiksi terveydenhuoltoalalla. Potilasturvallisuus on oltava aina prioriteetti numero yksi.
Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen on tärkeää. Hyväksi todettu Saksan mallin mukainen oppisopimuskoulutus perustuu siihen, että kaikki tahot hyötyvät siitä. Koulutuksen sisällöt on suunniteltu yhdessä yritysten kanssa. Nuorten merkitys tulevaisuuden työvoimana on ymmärretty. Kumpikin osapuoli on joustava ja sitoutunut. Oppisopimuskoulutuksen kautta saamme nuoria töihin ja paikattua työvoimapulaa.

Kannustinloukut ovat kansallinen häpeä, joiden purkaminen on oltava seuraavan vaalikauden toinen oleellinen prioriteetti. Kaikki vanhat puolueet ovat puhuneet vuosikymmeniä kannustinloukkojen purkamisesta, mutta mitään ei ole saatu aikaiseksi. Niin Kokoomus, kuin SDP ja Keskustakin ovat olleet luomassa sosiaaliturvajärjestelmää, joka edustaa kaikkea muuta, kuin työn yhteiskunnan arvoja. Kokoomus on profiloitunut kansalaisten silmissä talouspuolueena, mutta missä kunnossa Suomen julkinen talous on ollut kokoomuslaisen valtiovarainministerin tai Kokoomuksen hallitustaipaleen jälkeen?

Työn yhteiskunnan ja työn arvon palauttamisen voi aloittaa aivan ensimmäiseksi reagoimalla esimerkiksi työttömyysturvan ja ulosoton suojaosuuksiin. Tämä reformi koskee nimenomaan kansalaisia, jotka ovat kaikkien heikoimmassa asemassa liittyen ansaintamahdollisuuksiin. On käsittämätöntä, miten vasemmistohallitus ei ole reagoinut kumpaankaan ongelmaan. Jo pelkästään inflaation takia suojaosuuksien tulisi olla aivan eri tasolla.

Liike Nyt haluaa:
• nostaa työttömyysturvan suojaosuuden nykyisestä reilusti ylöspäin aina 1000 euroon asti kuukaudessa
• ulosoton suojaosuus tulee nostaa niin ikään aina 1500 euroon asti kuukaudessa
• opintotuen tulorajat ovat niin ikään turhia, ja ne on poistettava
• eläkeläisiä ei tulisi rankaista työnteosta korkealla veroprosentilla, vaan heitä tulee tukea työntekoon verottomalla työntekoa eläkkeestä erillisenä ansiotulona.

Työntekoon tulee kaikissa tilanteissa kannustaa, ei rakentaa esteitä sille!