Kun näin jälkikäteen arvioin Postin johtamista rivityöntekijän näkökulmasta käsin, se näyttäytyy edelleen hyvin sekavana ja ennustamattomana. Omat ongelmansa Postin johtamiseen ovat tuoneet perinteisesti poliitikot.
Kuluneet neljä vuotta ovat osoittaneet sen, miten ideologiat ovat tehneet väkevän paluun suomalaiseen päivän politiikkaan. Marinin hallituksen ajama politiikka ja johtavien ministereiden viimeaikaiset lausunnot ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Jo työn merkityksen historiallista taustaa vasten pitäisi olla selvää, että jokainen työtön olisi velvoitettu – ja myös oikeutettu – työttömyyden kohdatessa opiskelemaan uuden ammatin. Erityisen tärkeää edellinen on pitkäaikaistyöttömien kohdalla.
Yksinasuminen koskettaa lähes jokaista meistä tavalla tai toisella. Silti vaalikeskusteluissa yksinasuvien asiat ovat edelleen loistaneet poissaolollaan.
Helsingin yliopistolla pidetyn vaalikeskustelun voisi tiivistää näin: kaikki toimii loistavasti, kunhan emme tee perinpohjaisia muutoksia koulutuksen rakenteissa, pidämme opiskelun maksuttomana ja mahdollisimman avoimena sekä hoidamme rahoituksen kuntoon. Tällä reseptillä kaikki ilmeisesti toimii.
Minulta on kysytty usein taustani takia miksi en lähtisi mukaan politiikkaan? Usein vastaukseni on ollut: en koe aitoa hengenheimolaisuutta yhdenkään perinteisen puolueen kanssa. Liike Nyt edustaa aivan erilaista katsontakantaa.
Filosofiani ja arvoni kiteytyy kolmeen asiaan: sananvapaus, työn arvostus ja
yrittäminen.
Helsingissä kaksi tärkeää paikkaa ja maamerkkiä, jotka ovat muodostuneet itselleni tärkeiksi ja läheisiksi instituutioiksi. Muutin kaupunkiin maaliskuussa 1991 ja löysin itseni kerta toisensa jälkeen joko Suomenlinnasta tai Eirasta. Ne ovat paikkoja, jotka vetävät vertoja kauneudellaan mille tahansa nähtävyydelle Euroopassa. Kumpikin kaupunginosa edustaa kulttuuria, historiaa ja tyyliä, jotka ovat aina ajattomia ja aina kiinnostavia. Kuten tiedetään, …